Kottarainen
Marko Kitti:Kottarainen Novellikokoelma Arator Oy 2001 ISBN: 952-9619-82-0 Kansi: Matti Rautiola Kottarainen mediassaKiiltomato / Kari Levola Turun Sanomat / Raili Suominen Turun Sanomat / Matti Peltonen Helsingin Sanomat / Antti Majander |
Takakansi"Panen itseni likoon yhtä suurella tarmolla siivousfirman nalkuttavana naispuolisena laatupäällikkönä kuin pikkusiskon syntymään ja kotiintuloon suivaantuneena pikkupoikanakin. Ja kaikkena siltä väliltä." Näin luonnehtii turkulainen Marko Kitti (s.1970) esikoisteostaan. Marko Kitti on kirjoittanut päämäärätietoisesti vuodesta 1992 alkaen. Lukio-opintojen keskeydyttyä hän on toiminut mm. varastoapulaisena, metallityöntekijänä, siivoojana, koulunkäyntiavustajana, yrittäjänä tv-mainosten parissa ja graafisena suunnittelijana nettialalla. Teoksen vahvuuksia ovat erinomaisen tarkkanäköinen ja eläytyvä ihmisten kuvaus ja valloittavan elämänmakuinen dialogi. Novellikokoelman monipuolisuus paljastaa lahjakkaan kirjoittajan. ArvostelujaKitillä on lupaavan lavea työkalupakki proosaan. Hän lähtee lakaisemaan rohkeasti matalalta, oikeastaan proosassamme hyvin harvinaisista aiheista ja näkökulmista: arjesta, työstä, lähiöelämästä. Kitin novelleissa helähtää ihan oikeasti se paljon puhuttu kentän ääni. Taitavasti ja osoittelematta Kitti luo puhuvia vertauskuvia ajasta ja sen nokkimisjärjestyksistä, elämästä joka on, vaikkakin lakaistuna näkyviltä. Sama kuvio toistuu Kitin kuvauksissa lähiölapsuudesta. Aivan perustasolle, matalalle viedyistä näkökulmista näkee paljon ja kauas, kauniisti ja kipeästi. - Kari Levola, Kiiltomato -
Esikoisteos Kottarainen nokkii monissa käänteissään arkielämän turhanpäiväisiä
arvovaltakamppailuja. Ennakoinnin mahdottomuus on tyypillinen teema. Häiriötila
saattaa kaaokseen niin valvontayhteiskunnan mekanismit kuin ihmisen huolelliset
suunnitelmatkin.
Turkulainen Marko Kitti (s.1970) on tehnyt esikoiskirjansa novellit huolella.
Rakenteet toimivat eikä kieli kangertele. Kunnollista tematisointiakin on,
perinteisen työläisrealismin tyyliin.
Vahvimmillaan Marko Kitti on kuvatessaan työtä. Tästä osoitukseksi
kelpaa Pendolinohirvi. Kokoelman päättää kaunis novelli
Kerrostalo, joka todistaa avoimen lopun tehon, ehkä myös sen
että herkkyydelle kannattaa antaa ainakin pikkusormi.
Päätösnovellin ja Ruissalo-novellin olisin jättänyt liian tavanomaisina pois.
Tällaisenaankin Kottarainen on silti vankka näyttö. Koska uudet kirjailijat
rekrytoituvat usein kirjallisuudenopiskelijoista, on myönteistä, että joukkoon
tulee myös sellaisia, joilla on pitkä ja monipuolinen kokemus työelämästä.
|
